Lauantaina koitti odotettu hääjuhlapäivä. Kirkkoon oli kutsuttu klo 11. Morsian saapui koristellussa hääautossa vanhempiensa kanssa. Morsiamella oli kaunis oranssinsävyinen kukkamekko, hieno tukkalaite ja kaunis meikkaus, myös kämmenselät oli koristeltu kimalteleviksi. Hääväki oli 'pyntätty kretonkiin'. Morsian kulki edellä alttarille, hääväki asettui penkkeihin ja tilaisuus alkoi. Oli ihmettä kun sulhasta ei näkynyt missään. Pikkuhiljaa selvisi että kyseessä olikin hääjuhlien ensimmäinen osa, send off party, se oli kutsussakin jos vain olisi ymmärtänyt.Morsiamen vanhemmat näin lähettävät tyttärensä avioliittoon. Varsinainen hääjuhla on viikon kuluttua sulhasen kotikylässä. Sulhasen vanhemmat ja jonkin verran sukua oli kirkossa mukana. Pappi puhui eloisasti ja välillä nuorten kuoro lauloi gospeltyylistä musiikkia ja tanssi rytmikkääseen afrikkalaiseen tapaan. Kolehti käytiin viemässä kaksi kertaa alttarin edessä olevaan isoon koriin. Lähiomaiset ja muutamat perheen ystävät pitivät pieniä puheita. Siunauksen jälkeen morsian saateltiin ulos ja iloinen tanssi-ja laulukuoro otti hänet vastaan. Vielä valokuvaukset eri kombinaatioissa kirkon portaille ja morsian lähti hääautossa. -Meille oli neuvottu että kannattaa syödä jotain tässä vaiheessa sillä häätalossa ruoka saattaa viipyä, niinpä ehdimme käydä mamojen lounaalla vierastalossa.
Jatkojuhlat olivat kylän keskustassa. Juhlapaikka oli sopivan iso, olkikatettu tila missä oli hieno kankain ja vilkkuvaloin koristeltu peräseinä, juhlaväelle muovituolit maalattialla, sivussa buffetpöytä, ruuat lämpöastioissa niinkuin täällä aina näyttää olevan tapana. Musiikki soi ämyristä kovaa, bassot tärisivät ja spiikkeri veti ohjelmaa. Pienen odottelun jälkeen saapui morsiuspari, nyt komea sulhanenkin mukana.Tanssiporukka esiintyi, puheita pidettiin, kerroskakun leikkaaminen ja arvovieraille jakaminen oli ohjelmanumero niinkuin pari viikkoa sitten rippijuhlissakin. Morsian avasi kuohuviinipullon tarkoituksella juomaa kuohuttaen ja morsiusparille ja molempien vanhemmille sitä kaadettiin. Muut vieraat saivat Coca colaa ja Fantaa. Sitten oli puheita ja letkassa tanssimista ja alkoi lahjojen jako. Se kestikin aika kauan, oli pääohjelmanumero, välillä tuntui että samat ihmiset kävivät lahjomassa monta kertaa. Lahjat olivat pääasiassa kodin varustusta, kankaita, pyyhkeitä, lakanoita, keittiötarvikkeita ja lahjan antajat veivät lahjat usein letkassa tanssien, selvästi iloiten siitä että saivat antaa, vaikka miten pientä. Lopulta lahjoja oli iso kasa, kuin runsaan joulupukin kontti. Sitten syötiin juhla-ateria, jokainen sai lautasen mihin emännät jakoivat ruuan, tummaa sekä vaaleaa riisiä, perunoita, spagettia, ruokabanaania, lihakastiketta, kanaa, murea lihapala ja tulista maustekastiketta. Ruoka syötiin käsin. Ilta siinä vaiheessa jo pimeni ja oli aika lähteä kotiin. Täällä eletään auringon mukaan, liikkeelle lähdetään auringon noustua ja iltapimeällä ollaan kotona.
Eniten näissä juhlissa kosketti ihmisten spontaani vapautunut juhlailo, selkeä keskinäinen ystävyys ja rento meininki. Eivät olleet mitkään pönötysjuhlat.
Sunnntaina oli aikaa kävellä savannilla. Kuivassa jokipohjassa on kaksi amaryllistä kasvamassa, toisessa yli 20 isoa kukkanuppua, toisessa 16. Niiden kasvua seurailen, amaryllis on lempijoulukukkani. Lisäksi joenpenkalla kasvaa valkovuokon näköisiä pieniä kukkia, ne ovat auki vain aamuisin, iltakävelyllä ovat supussa. Kuivasta savannista näyttää putkahtavan pikkuhiljaa kaikenlaista. Maisema kaikkineen hennosti vihertää ja takapihamme on jo hieno, ontuva Jordan, sairaalan puutarhapoika sitä innolla hoitaa.
Yläkuva on häistä, kirkosta.
Alakuvassa arkisempaa touhua, pellon kuokkimista. Viime viikolla kuokitut pellot ovat jo tanakalla taimella.
