lähtö kotiin

Kuvassa on paljon minun kokemaani Afrikkaa, tummahipiäinen, värikäs, yritteliäs, iloinen, rehevä, vähän villi...
Nyt on kotiinlähdön aika. Tavarat kassiin ja taipaleelle varhain huomisaamuna. Kotimatka kestää yli puolitoista vuorokautta. Lähtö on aina haikea mutta kotiin on hyvä palata, olenhan koko ajan pienesti kaivannut perhettäni, ystäviäni ja läheisiäni.

Viimeiset viikot mieli on punninnut tätä kaikkea. Mitä tältä Afrikan ajalta odotti ja mitä se toi tullessaan. Matkan varren yllätykset, säikähdykset, suuttumukset, sopeutumiset ja viihtymiset vaativat varmasti pitkällistä sulattelua kotimaassakin. Parhaita hetkiä on tuonut tämä yhteisöllisyys, olen tuntenut kuuluvani hyväksyttynä jäsenenä työyhteisöön. Olen saanut ystäviä paikallisista ihmisistä ja oikein hyviä hetkiä olemme viettäneet suomalais-ruotsalaisporukassa. Vertaistukea on todella tarvinnut kun kaikki on niin erilaista. Olen saanut käydä hienoissa kohteissa, safarilla, maasaikylässä, Matemalla, Mufindissa...
Oma työni on ollut kovin erilaista mitä siltä odotin mutta siihenkin pikkuhiljaa sopeuduin. Leikkaustoiminta on ok vaikka etukäteisdiagnostiikka onkin puutteellista. Synnytysten hoito ei melestäni ole asianmukaista, siitä olen jo aiemminkin kertonut. Toisaalta, jos minulla on vielä joskus mahdollisuus tulla tänne uudestaan, osaan varustautua etukäteen sekä henkisesti että synnytystoimintaa varmistavilla ja helpottavilla konsteilla.

Olen saanut nauttia kuivasta kuumasta kaudesta ja seurata luonnon heräämistä sateiden alettua.Olen nauttinut savannikävelyistä. Olen kuullut monenlaista linnunlaulua ja nähnyt kaikenlaista pikkuelämää vilisemässä nurkissa ja tantereella. Olen menettänyt osan sydämestäni Afrikalle.

Viimeisessä kuvassa on suunnatonta herkkyyttä joka koskettaa erityisesti kotimaan melojaa. Kuva on Njassa-järveltä, paikalliset menossa kotiin markkinoilta.
Kiitokset blogini lukijoille siitä että olette halunneet kulkea mukana matkallani!