Teholla työssä oleva paikallinen 32-v. oikein viehättävä maasaityttö halusi näyttää meille kotikylänsä. Matkaa sinne on noin 70 km ja menomatka sujui varsin sutjakasti kolmella kulkuneuvolla. Linja-autoja kulkee monta päivässä isolla tiellä joka vie Dar es Salaamista Sambiaan mutta aikatauluja ei ole, tien vieressä odotetaan ja päästään kyytiin jos tilaa on. Joskus voi päästä puolityhjään yhsityisautoon noin bussin hinnoilla ja näin menomatkalla. Tämä maasaiperhekunta jossa vierailimme asuu taloissa eivätkä kulje paimentolaisina paikasta toiseen. Siellä lapset on laitettu kouluun jo 40-v sitten ja koulutettua nuorisoa tämän hoitajaystävämme Jestinan lisäksi on muitakin. Jestinan äiti oli kylän ensimmäinen kristitty ja ilmeisen valistunut nainen. Nyt kylässä asuu 700 aikuista ja lisäksi lapset, kolmea eri heimoa, maasait ovat kavereita toisen muun heimon kanssa ja heillä on yhteinen koulu. Kovin vaatimaton kirkkokin kylässä oli ja terveystalo mutta siellä ei ole nyt toimintaa. Jestinan perhettä on 4 veljeä perheineen, viidennen veljen leski lapsineen ja sisar perheineen, sisar hoitaa 103-v vanhaa isotätiä ja alkaa olla siihen hommaan väsynyt kun mummo nukkuu päivät ja valvoo yöt ja tarvitsee litran maitoa ruuakseen. Mummeli oli varustettu pihalle istumaan, kävimme sanomassa päivää ja hän pienellä kärisevällä äänellä kyseli "ovatko miehiä vai naisia, ovatko kolonialisteja". Joka talon kävimme katsomassa ja joka paikassa toivoteltiin tervetulleiksi. Vaatimatonta oli mutta siistiä. Kotona on sängyt suurinpiirtein jokaiselle ja sitten huone jossa ei ole aina ruokapöytääkään, muutama jakkara vain. Keittiö tai keittokatos on erillinen, tulilla laitetaan ruokaa, kolmen kiven välissä ja jos on hienoa niin on muurattu hella. Nukuimme vanhimman veljen talossa ja siellä oli vierashuone ja ruokasali. Ruoka oli hyvää ja kaivosta otettu vesi hyvää ja kirkasta. Ulkona oli reikälattiassa vessa ja vieressä 'suihku' eli ämpäreissä vettä jota kannulla läträttiin mutta kaikki siistiä eikä hajuja. Talossa oli myös aurinkopaneeli josta saivat sähköä pieneen valaistukseen ja koko kylän kännyköiden lataamiseen. Kännykkä näyttää olevan kaikilla. Tämä vanhimman veljen talo oli vauras koska hänen tyttärensä on opiskellut ja ollut 2 vuotta Amerikassa töissä ja näin pystynyt rahoittamaan perhettään. Jestina sanoi myös haluavansa joskus rakentaa oman talon tänne ja kertoi että n. miljoonalla shillingillä eli 500 eurolla talon saisi kun maata ei tarvitse ostaa. Ihan pienimmät lapset pelkäsivät meitä kalpeanaamoja mutta 6-7 vuotiaat pojat tulivat syliinkin ja suurinta huvia oli kun otettiin kuvia ja sitten ujosti nauraen katsottiin millainen kuva tuli. Maasaimiehet pitivät kokousta puun alla ja mielellään asettuivat kuvattavaksi keskenään ja meidän kanssa. Kylän pastori tuli illalla kylään ihan meidän takiamme ja toi lahjaksi muovikassillisen maapähkinöitä, kovin liikuttavaa. Pihalla oli kanoja monenikäisine poikasineen, ihan pienet olivat ihan huippuja. Yhdessä perheessä oli vuohi kadonnut ja siitä oli ollut iso huoli mutta sitten vuohi löytyikin vastasyntyneen kilin kanssa, oli tosi pieni horjuvin jaloin. Puoliorpoa serkkupoikaa hoidettiin koko suvun voimin ja yhdellä äidillä 2 kuinen vauva oli kovin tyytyväinen kun sai koko ajan olla äidin kainalossa liinassa roikkumassa ja tissi oli joka hetki tarjolla. Imetys on itsestäänselvyys 2 vuotta minkä ajan äiti kantaa lasta selässään ja tämä aika kuuluu nukkua miehen kanssa eri huoneissa. Näyttää toimivan syntyvyydensäännöstelyssä mutta olisiko yksi syy HIVn leviämiseen?
Kotimatkaan meni 5 tuntia kun odoteltiin busseja, viimeisin oli täpötäynnä ja oikein vanha rämä mutta sillä päästiin sitten Ilembulaan saakka. Oli tarkoitus lämmittää sauna mutta ei ollut puita joten toisena iltana sitten.-Huomenna mennään matroonalle eli sairaalan ylihoitajalle kylään. Niinkuin huomaatte niin sosiaalinen elämä on oikein vilkasta vaikka olen ollut täällä vasta reilun viikon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti