Sunnuntaina matron eli ylihoitaja tuli hakemaan meidät vierailulle ja lounaalle. Pöytä oli koreana, riisiä, perunoita, kanaa kahdella tavalla, keitettyä kaalia ja jälkiruuaksi hedelmiä. Hän pyysi minun lukevan ruokarukouksen ja sekunnin kymmenesosan häkellyksen jälkeen suoriuduin siitä mitenkuten, suomeksi! Oli mukava keskustella hänen perheeseensä ja terveydenhuoltoon liittyviä asioita. Hän on 2 pojan yksinhuoltaja, on aina ollut ja nyt huoltaa sisarensa kouluikäistä poikaa. Hänellä oli oma talo melko lähellä sairaalaa, sellainen atriumtyylinen jossa oli sisäpiha ja siellä kanojen lisäksi 4 isoa sikaa. Reikälattiassavessa ja pesupaikka myös pihalla ja keittiö eri rakennuksessa. Ruuat hän oli laittanut kolmella kiinalaista katukeittiötä muistuttavalla tulisijalla käyttäen hiiliä. Hänellä on myös vuokralaisia ja hän viljelee kotitilan maalla jotain, niinpä lienee ihan hyvin toimeentuleva. Mukava vierailu.
Maanantaina paikallinen gynekologikollega oli jossain, en tiedä missä, niinpä jouduin kiertämään kaikki synnytyspuolen n. 70 potilasta ihan yksin. Olipahan aika vaikeaa. Ilman diagnoosia mättävät antibiootin toisensa perään ihan varmuuden vuoksi. Malarialääkkeitä annetaan myös ilman kunnon diagnostiikkaa ja kun kysyin miksei näytettä oteta niin huitaistaan ettei kannata. No, tietävät taatusti malariasta paljon. Osastolle oli tulla tupsahtanut tajuton nuori äiti, oli synnyttänyt kotona 2 viikkoa sitten ja nyt sitten mennyt tajuttomaksi. Hän on HIV-positiivinen, diagnoosiksi oli laitettu virusenkefaliitti ja lääkkenä hiivalääkettä suoneen! Taas olin huuli pyöreänä ihmetyksestä. Sitten oli potilaita joiden kohdunsuun olisin halunnut tutkia mutta ei voinut kun ei ollut hanskoja. Pyysin lainaamaan leikkurista mutta eivät viitsineet, illemalla kävin sitten taskuuni hakemassa pienen varaston. Sain pidäteltyä jokapäiväistä sektiota, ei siis ollut mitään aihettakaan mutta heti kun selkäni käänsin niin paikallinen gynekologi olikin tullut töihin ja määrsi niitä 2. Tein toisen ja läksin kylälle hankkimaan syntymäpäivälahjaa Mervi-kamulle. Ostin Spriteä jonka voisi kuvitella kuohujuomaksi ja sitten ihan 2 olutta, viiniä ei ole. Lahjakin oli ok, hieno paikallinen savipotti ja vesimeloni. Varastin 2 ruusua naapurin penkistä ja niinpä juhlat saatiin aikaiseksi.
Tiistaina on leikkauspäivä. Meillä oli kohdunpoisto joka oli indisoitu, potilaalla hankalat anemisoivat vuodot niin että oli tarvinnut verensiirtoa, viimeisen siirron jälkeen viikko ennen leikkausta Hb n. 80. Sain leikata potilaan. Muuten meni hyvin mutta instrumenttihoitaja pyörtyi ja puudutettu potilas meni hengittämättömäksi hyvin varovaisen lisälääkityksen jälkeen.Oli aika hankala leikata kun ei ollut kunnon haavanlevitintä ja tilaa oli niukasti ja suoli punki koko ajan leikkausalueelle. Loppu hyvin, kaikki hyvin, toivottavasti potilas vielä toipuu ongelmitta. Eilen naapuriin tuli 5 ruotsalaistyttöä, sairaanhoito-opiskelijoita, oikein reippaita ja raikkaita. Heilläkin oli suurten ihmetysten päivä tänään, ensimmäinen klinikassa. Iltapäivällä jäin vielä seuraamaan synnytyssaliin miten kätilö hoitaa normaalin synnytyksen. Oli jo ponnistusvaihe mutta kätilö ei tehnyt oikein mitään, jotain huuteli synnyttäjälle verhon taakse. Istuin siinä reilu puoli tuntia ja kun kysyin etkö kuuntele sikiön sydänääniä, hän vastasi että ne ovat 130. Telepatiaa vaiko telemetriaa suoraan kohdusta kätilön korvaan? Läksin sitten pois ennenkuin kukaan keksii määrätä sektion tälle ainakin 3 lasta normaalisti synnyttäneelle naiselle.
Istun kirjoittamassa ensin upeassa iltaruskossa tummenevassa illassa suuren iltatähden alla. Johonkin se tähti sitten katoaa pimeän tullen. Nyt näkyy vain ison nuotion kajo taivaanrannassa.
Heissan!
VastaaPoistaMulla on ihan tällainen blogger-tili kommentointia varten vaikka en blogia kirjoitakaan. Saat kaupan päälle kivan balettikuvan! :)
Aika erikoista hommaa kyllä, eikö ne anna sun tehdä mitään sillä tavalla kuin kotona tekisit? Vai onko kyse vaan siitä ettei ole välineitä?
Kivalta kuulostaa nuo vierailut. Puhuuko siellä ihmiset englantia vai onko teillä tulkki mukana? Ja ruokarukouskin, muistitko jonkun vanhan lorun vai millä selviydyit tilanteesta? Olis ehkä voinu laulaa sen mitä leirillä aina laulettiin, en kyllä yhtään muista miten se alkaa mut loppuu "sä herra kaikki ravitset, siis siunaa pöydän antimet, aamen." Se sopii ainakin kymmeneen melodiaan ja varmasti vielä vaikka kuinka moneen muuhun. Ootko muuten törmännyt soittoon tai tanssiin siellä? Kirkossa kun ainakin laulettiin, niin oliko säestystä? Meillä oli Akatemiallakin kaikenlaista maailmanmusiikkia, mutta Afrikan osalta se keskittyy aina länteen sinne Senegalin suunnalle, djembe-rumpuja ja sellaista.
Täällä on keltaiset lehdet maassa ja aamulla pimeää kun lähtee töihin, mutta muuten ihan hyvä meininki. Tekeminen ei lopu, tänäänkin suhasin ympäri kaupunkia vaihtelevalla aikataulun onnistumismenestyksellä...
Kommentoikaahan muutkin lukijat! :)
...ja vielä kommentointiohjeita! Valitse tästä alhaalta Kommentti nimellä: -kohdan pomppuvalikosta toiseksi alin "nimi/url-osoite", kirjoita nimesi ja jätä url tyhjäksi. Sitten vaan tekstiä laatikkoon ja lopuksi "lähetä kommentti"! Siihen tulee vielä varmennus, eli kummallisen näköisiä kirjaimia, jotka pitää kirjoittaa siihen alapuolelle pyörätuolin kuvan viereen, jotta kone tietää että olet ihminen. :)
VastaaPoistaHeipsan!
VastaaPoistaSiellä taitaa olla ihan omat, eteläisen pallonpuoliskon, telemetriat :)
Mukavaa lukea siun tarinoita, ihan oottaa, että milloin uutta tuotosta pukkaa!
Vakoile vielä "salaa" noita normaalisynnytyksiä, mielenkiinnolla odotamme täällä töissä kokemuksia! Ja tietty kuvia, kuvia, kuvia... :))
Heippa!
VastaaPoistaIhan mieletöntä lukea tätä sun blogia, oot teräsnainen.. Mun vapaaehtoistyö-reissu Intiassa oli kuin kehitysmaalääketieteen primary-school tähän verrattuna, mutta tän perusteella ehdottoman hyvää kokemusta jos aikoo vielä joskus uskaltautua oikeisiin hommiin. Mäkin haluan!:)
terkuin,
sukulaistyttösi Rilla
Anna, ei täällä pysty tekemään mitään kotoiseen tapaan, ei todellakaan ole välineitä. Toisaalta pitää olla nöyrä ja kohtelias, nämä ovat tehneet töitä ennen minua ja jatkavat minun jälkeeni ja parhaansa yrittävät. Olen yrittänyt kertoa että Suomessa tässä tapauksessa tekisimme näin mutta lääkkeitä on vähän ja diagnosointimenetelmät alkeelliset sekä HIV ja malaria sekä tubi täällä yleisiä ja meillä superharvinaisia joten tällaisten asioiden kanssa on elettävä. Kyllä tämä silmät avaa kehitysmaiden ongelmien suhteen. Nauroimme tuossa illallisella ruotsalaistyttöjen kanssa että kun päästään kotiin niin ei haluta mennä minnekään enää koska kotimaa on niin ihana! Siis vähään aikaan!! -Kirkossa ei ollut soittimia, pappi lauloi hyvin ja oli hyvältä kuullostava kuoro, joskus heillä on rumpu. Englantia pystyy puhumaan hoitajien ja lääkäreiden kanssa, hoitajat tulkkaavat potilaille. -Blogiin seuraa jatkoa viikonlopun jälkeen, en hlua uuvuttaa lukijoitani
VastaaPoista