1.adventtisunnuntai 27.11.11 Afrikassa

Tänään aloitimme aamun laulamalla hoosiannan vierastalossa, meitä oli 4 suomalaista ja 2 ruotsalaista laulamassa. Yksi tuikkukynttilä palamaan, keittiön mamat Salome ja Sara kuuntelemaan ja laulu raikumaan. Sitten mentiin kirkkoon. Tällä kertaa kirkonmenoihin kuului myös näytelmä joka jatkui ja jatkui, emme saaneet selvää aihesta mutta vaikutelma että kyseessä olisi ollut jonkunlainen kansanvalistusjuttu. Huumoriakin siinä oli kun kirkkoväkeä nauratti. Saarnan piti sairaalan evankelista lempeällä tyylillään. Kirkkokansassa oli jo paljon tuttuja, sairaalan väkeä ja rippijuhlista tutuksi tulleita. Lopuksi oli taas huutokauppa sairaalan ulkopuolella, ananaksia, maissia, monta kanaa meni kaupaksi ja myös pässi narussa, se meni gynekologin rouva Mpumilwalle.

Muutama kanajuttu sallittaneen, ne jaksavat huvittaa.
Kirkon jälkeen huutokaupattu kana pääsi karkuun ja kirkkokansa juoksenteli sen perässä parhaimpiinsa pukeutuneena.
Naapurin kukko oli lemmentouhuissa kanan selässä ja piti kanan kaulasta kiinni terävällä nokallaan. Räpistely kesti muutaman sekunnin, kana lähti karkuun ja kukko juoksi heti toisen kanan perään.
Keittiön mamoilla on seuraavan päivän kanaruoka elävänä ämpärin pohjalla, sieltä kuuluu välillä kova siipien kahina ja kotkotus. Ei tunnu kivalta, käydään sanomassa pole kuku--voi kanaparkaa.
Kerran satuttiin paikalle kun mama Sara tappoi kanan ja alkoi valella sitä kuumalla vedellä että sulat irtoaisivat ja kyni sitten kanan. Silloin tuntui että iltaruoka ei maistu. Ruuan alkulähde hämärtyy kun ostelee kotona kaupan hyllyltä sievästi esivalmisteltuja tuotteita.

Elämä on asettunut uomiinsa, reissut ovat vähentyneet. Hyvä niin. Joka viikonloppu tulee käytyä Makampakossa, 30 km päässä olevassa isommassa kaupungissa. Sieltä saa automaatista rahaa ja torilta monenlaista, ei kuitenkaan ihan kaikkea mitä tarvitsisi. Esimerkiksi postikortteja ei löydy oikein mistään. Hehkulamppuja tiettävästi myydään jossain, en vain tiedä missä. Jugurttia ja keksejä ja viiniä sekä mangoja ja pari ihanaa kangasta ostin eilen.

Viime viikolla vierailimme n. 10 km päässä olevassa vammasten lasten ja nuorten kuntoutuskeskus INUGAssa. Se on italialaisten vetämä ja italialaisella rahalla perustettu paikka, hienot tarkoituksemukaiset tilat ja mukava osaava henkilökunta, paikallisia työssä myös. Italialaiset voivat suorittaa siviilipalvelun täällä, paikan vetäjä on alunperin tullut Tansaniaan sivariksi ja parhaillaan siellä oli miespuolinen fysioterapeuttisivari töissä. Paikka on tullut tosi tarpeeseen tälle alueelle missä aiemmin vastaavaa kuntoutusta on saanut vain pitkien matkojen takaa, valtaosalle potilaista täysin mahdotonta. Lapsi otetaan viikoksi tehokuntoutukseen jolloin paikassa myös yövytään, lapsi saa lounaan mutta omainen keittää illallisen ja huoltaa lapsen muuten. Maksu tästä viikosta on 10 000 shillinkiä eli 5 euroa. Kuntoutus jatkuu sitten polikliinisenä. Oli liikuttavan näköistä kun äidit lähtivät siitä kotiinpäin isoakin lastaan kantoliinassa kantaen.

Sosiaalinen elämä on vilkasta edelleen. Melkein joka ilta on jotain, priimusmoottorina enimmäkseen daktari Leena. Jumppaa on 2-3 kertaa viikossa, joskus illallisia, usein iltapäiväkahveja. Ollaan katsottu porukalla elokuvakin. Nyt suunniteltiin konsertti-iltaa niin että lattialla maaten kangaan kääriytyneenä kuunnellaan ensin joku konsertto ja väliaikakahvien jälkeen sinfonia! Perjantaina kuuntelimme oman nuorisoni avulla tänne asti saatettu Suomessa reilu viikko sitten kuultu radio-ohjelma Näistä levyistä en luovu-Leena Pasanen! Hieno ilta.

Yllä oleva kuva on aiemmin kertomaltani maaseudun neuvolakäynniltä. Siinä pieniä rokotetaan. Väriä riittää.

Luonto on heräämässä vihertämään muutaman kunnon sateen jälkeen. Pellot on kuokittu. Lintuja on ilmestynyt lisää, monenvärisiä ja kokoisia ja monenlaisia lauluääniä. Poltettu takapihammekin alkaa näyttää freesiltä. Naapurissa valtava kaktus avasi sadat kukkansa toissa-aamuna mutta kukoistus kesti vain hetkisen. Sade tulee kuuroina, vettä tulee kuin saavista jonkin aikaa ja se tuntuu vain hyvältä. Luonto ja kukat tuoksuvat ihanalta varsinkin aamuisin.

Adventista huolimatta ei osaa asettua ajattelemaan Suomen joulua ja talvea, ei vielä.