keskiviikkona 9.11. neuvolavierailu maaseudulla

Työviikko on taas jo puolessa. Päivät ovat hyvin erilaisia ja työtäkin on epätasaisesti. Maanantaina tehtiin osastokierto Dr. Godfreyn kanssa kuten tavallista. Yksin en ole halukas kiertämään monestakin syystä. Sektioäidit näyttävät toipuvan hyvin, haavat ovat siistejä ja jokaiselle menee ennaltaehkäisevänä antibioottina kloramfenikoli 5-6 päivää. Kyseinen lääke ei enää ole Suomessa käytössä kuin silmätipoissa, sillä on hyvin laaja teho ja hankalat, onneksi harvinaiset sivuvaikutukset. Sitten on niitä vaikeita potilaita muutama. Yhtään tubia ei ole tällä hetkellä ainakaan tiedossa, HIV-positiivinen tajuton kotona synnyttänyt äiti on toipumassa, puhuukin jo ja syö jotain mutta kovin on heikko. Nuori sukulaisnainen istuu vauvan kanssa vierellä ihan aina. Kysyin hoitajalta milloin tämä sukulaisnainen nukkuu ja hän vain kohautteli hartioitaan. Sairaalan pihalla on kyllä seinällinen ja katollinen kivisuoja missä omaiset voivat yöpyä lattialla mutta vauvan kanssa!? Sektioita on edelleen paljon, liikaa. Marraskuun puolella on ollut 42 synnytystä ja niistä 23 sektiota eli yli 50%!!
Eilen oli leikkauspäivä. Minä sain leikata kaikki meidän puolen  2 potilasta ja vielä sektoida yhden siinä välissä. Ensimmäinen leikattava oli 42-v. yhden lapsen synnyttänyt äiti, lapsi oli kuollut 2 v iässä. Hänellä oli valtavan suuri myomakohtu joka piti leikata pois, säästävään leikkaukseen ei ollut mitään mahdollisuutta. Tässä leikkauksessa oli indikaatiot kohdallaan toisin kuin toisessa jossa epäiltiin myomaa 24-vuotiaalla, olikin ihan viaton keltarauhanen vain.

Tänään tarjoutui tilaisuus lähteä maaseudulle lastenneuvolakäynnille. 2 napakkaa ja kokenutta hoitajaa lähti rokotepakin kanssa, sairaalan autolla ajettiin oikein kuoppaista tietä reilu puoli tuntia. Iso siisti talo, jonkinlainen terveystalo ja siellä kolmisenkymmentä äitiä, heillä 1 kk- 1 vuoden ikäisiä lapsia kantoliinoissa. Isommat lapset pelkäsivät meitä, hoitaja sanoi että ihonvärin takia. Lapset punnittiin roikkovaa'assa, sellainen tavaravaaka se oli. Äidit istuivat betonilattialla kuuntelemassa valistusneuvontaa. Sitten 4 äitiä lapsineen penkille rokotettavaksi, poliotipat suuhun ja monenlaiset kattavat rokotteet vauvalle ja pois penkiltä taas istumaan betonilattialle lapsia pukemaan. Oli tehokasta.

Neuvolan ikkunasta näimme hautajaisvalmisteluja. Kylästä oli alle 60-v. nainen yllättäen kuollut ja iso joukko kyläläisiä, siis kutakuinkin kaikki, olivat kokoontuneet sinne vainajaa muistamaan. Ruumis poltetaan, nuotiopuut olivat valmiina ja sitten väki lähti jonnekin saattueessa, naiset ensin ja miehet perässä, vaikutti että menivät surutaloon. Vaikuttava kulkue!

Illansuussa sairaalan administraattori Sylvester halusi näyttää meille uuden rakenteilla olevan talonsa. Se on ihan tässä sairaalan tuntumassa, iso tontti ja iso talo, keskeneräinen vielä mutta oikein hieno ja tilava siitä tulee kunhan valmistuu, olisi hieno ihan meikäläisittäinkin.

Ilta on taas muuttunut yönmustaksi, täysikuu ja kirkkat tähdet ja paljon tulia savannilla. Sadekausi on tulossa ja on kiire kulottaa kaikki viljelyyn tarkoitettu maa. Tänä aamuna ihan tuossa meidän talon vieressä oli kunnon tulet. Kun avasin aamulla ikkunan niin reilu savu leijaili ja tulen rätinä kuului. Ihmettelen ettei missään näytä tuli karkaavan, osaavat homman. Sadekausi on tervetullut minustakin, on ollut vähän liian kuumaa ja kuivaa. Palan halusta nähdä luonnon muuttumisen vihreäksi.

Viikonloppuna Ruahan luonnonpuistoon eläimiä katsomaan, siitä sitten seuraavaksi.