perjantaina 18.11. sairaalan ja kotielämän arkea

Nyt on taas pakko avautua näissä terveydenhuoltoasioissa. Muutama päivä sitten kohtasimme potilaan joihin ei onneksi kotimaassa törmää ja toivoisi ettei tällaisia tapahtumia olisi missään muuallakaan. Tansaniassa abortti on aina laiton. 23-v yhden pienen lapsen äiti oli ollut puoskarilla 3 päivää aiemmin, siellä raskaus oli keskeytetty. Hän hakeutui sairaalaan alavatsakivun ja vatsan turvotuksen takia. Päädyttiin päivystysleikkaukseen missä kohdussa oli ainakin 5 cm pitkä nekroottinen perforaatio, suoli kohdun takana oli hajalla, nyrkin kokoinen reikä siinä ja suolen sisäkerros oli irronneena ja tuli kohdun kautta emättimestä ulos. Lisäksi oli kauhea haiseva peritoniitti.  Usempi lääkäri tiimissä ihmettelemässä miten tällainen on saatu aikaan ja mistä lopultakin on kysymys, sellainen sotku se oli. Tuntui että tuosta ei potilas ikinä selviä. Loistavana tiimityönä tekivät suoliresektion ja avanteen ja nyt potilas on hyvää vauhtia toipumassa. Ihailin kyllä tämän leikkaustiimin työtä kun meikäläisittäin katsottuna melkein kaikki ovat 'valelääkäreitä'. Sairaalaa etupäivystävät clinical assistentit joilla on kolmen vuoden koulutus ja takapäivystäjinä toimivat medical officers eli työssä oppineet ja 2 vuotta lisäkouluttautuneet eli vastannevat meikäläistä yleislääkäriä. Osa heistä on todella taitavia, joutuvat tarttumaan kaikenlaiseen työhön ja leikkaamaan monenlaista.
Sektioita on edelleen paljon, tämän kuukauden saldo tasan 50% tänään kun ollaan hiukan yli puolessa kuussa. Sikiöindikaatioita on vähän--sydänääniä ei siis edelleenkään seurata kuin torvella ja harvoin mutta kaikkea muuta sälää: 1 aiempi sektio-2 aiempaa sektiota-ajatellaan ettei mahdu vaikka synnytys on alkuvaiheessa-edistymättömyys vaikka ei uskalleta käyttää edes vähäistä oksitosiinilisää-tarjontavirhe-epäilyä vaikka siitä ei mitään näyttöä... näistähän olen jo kertonut aiemminkin. Osan selittää myös siis se että takapäivystäjät ovat yleislääkäreitä, on paljon helpompi sektoida kuin tietää milloin siihen on todella indikaatiot. En enää niin paljon ärsyynny tästä vaikken voi hyväksyäkään.
Leikkausindikaatio ainakin eilen taas oli kohdallaan. Potilaalla oli aivan valtava myomakohtu, suurin minkä olin koskaan leikannut. Ennen leikkausta ei tehdä mitään verikokeita, ei edes hemoglobiinia kun reagenssia ei ole. Vertakaan ei voi varata kun sitä ei ole. Puudutuksessa leikataan, ihmeen hyvin sujuu niinkin ja sitkeät potilaat toipuvat!
Toiset suomalaiset kollegat olivat eilen maaseutukäynnillä potilaita tapaamassa. Kaikilla potilailla on HIV. Vaivoja kuunnellaan mutta mitään ei tutkita, vastaaotto tapahtuu siellä kylässä kirkossa. Ei ole tutkimuspöytääkään. Naisten vaivoissa ollaan häveliäitä, niitä ei ainakaan tutkita. Paikallinen mukana ollut kollega on jo eläkeiässä, 75-v. Hoitajilla on mukana lääkkeitä joita jaetaan, ihmiset ovat niin köyhiä etteivät pystyisi lääkkeitä osatmaan. HIV-positiiviset saavat sulfa-trimetopriimiä jatkuvasti ja heiltä seurataan tiettyä veriarvoa, CD4-soluja, ja kun nämä laskevat alle raja-arvon, aloitetaan HIV-lääkitys mutta sen kestosta en tiedä. Tämä seuranata ja hoito on saatu aikaan amerikkalaisen rahan ja avustuksen turvin. Pahalta tuntuu kun vähän yli 20-v nuoria kuolee AIDSiin ja vielä osa vastasyntyneistä saa taudin vaikka raskausaikainen lääkitys on järjestetty samoinkuin vastasyntyneen lääkitys. Täkäläiset tabut ovat omiaan lisäämään HIVn leviämistä. Ei seksiä raskausaikana, ei seksiä 2 vuotta synnytyksen jälkeen, ei seksiä kun kuukautiset ovat loppuneet vaihdevuosi-iässä ja toisaalta uskomus että mies sairastuu psyykkisesti jos ei saa seksiä.

Eksoottisia kotieläimiä riittää. Kämmenen kokoisia ja hiukan pienempiä hämähäkkejä, erikokoisia liskoja, eräänä aamuna löysin huoneestani skorpionin...kylmäpäisesti ensin valokuva, sitten önniäinen purkkiin ja pihalle. Naapurissa on rottia, meilläkin saattaa välipohjassa juoksennella hiiriä. Ulkona linnut livertävät mitä ihmeellisemmin sulosoinnuin, kaskaat sirittävät ja nyt on alkanut kuulua sammakoiden mahtava kurnutus pimeän tullen.
2 kertaa on jo reippaasti satanut, kylläkin vain kuurona. Hiukan on ilmakin raikastunut vaikka edelleen varsinkin iltapäivällä on kuuma. Sade teki hyvää savannille, on kiva kävellä kun ei enää pölise ja ikäänkuin hento viherrys näkyisi siellä täällä.

Kuvassa on aiemmin lupaamani arjen sankari. Hän on työssä orpokodissa, hoitaa varaäitinä 12 orpolasta ja selässä oleva lapsi lienee hänen omansa. Nuo suloiset pienet kahvinpavut kantoliinassa ihastuttavat koko ajan, jos eivät nuku niin seuraavat virkein silmin ympäristöään ja ovat tyytyväisiä oloonsa.