file:///Users/liisaraatemaa/Desktop/IMG_1291.jpg
Yritin tuohon laittaa kuvan arjen sankarista, afrikkalaisesta naisesta, en tiedä onnistuiko mutta jos saatte kuvan näkyviin niin hyvä.
Nyt sairaalan asioista. Potilasmäärä on keskimäärin 250, välillä alle 100 mutta epidemia-aikoina seinät pullistelevat. Tänään olin grand doctor Leenan työtä seuraamassa. Lastenosastolla on epidemia, kouluikäisiä lapsia jotka kuumeilevat, heillä on päänsärkyä ja vatsakipua mutta ei välttämättä suolisto-oiretta. Kuume seilaa 40 asteessa sahaavasti ja lapsilla on posket kuopalla ja silmissä apaattinen ilme. Luultavasti kyseessä on lavantauti johon kyllä lääkitys puree. Pitkään jatkuessaan se voi aiheuttaa äkillisen vatsakalvontulehduksen jossa suoleen tulee reikiä ja silloin potilas kuolee. Viime viikolla leikattiin 14-v poika ja 21-v nuori mies tälläisessa tilanteessa, vatsaontelossa oli järjettömästi märkää ja suolessa reikiä, molemmat kuolivat muutaman tunnin kuluttua leikkauksesta.-Kierrolla nähtiin myös kaksoset jotka syntyvät pari viikkoa sitten tekemässäni sektiossa, ne yllätykset. Toinen pärjää ihan hyvin, toinen on keltainen ja paino laskee, hengitys huonoa, ei oikein ole konstia hoitaa, kädet on jo melkein nostettu pystyyn. Laboratoriokokeita ei juurikaan oteta, hemoglobiini arvioidaan vertaamalla potilaan limakalvoja valkonaaman ihonväriin ja jos on tummempi niin hemoglobiini on ainakin 50 ja se on hyvä! -Sitten oli monta CP-vammaista lasta, kenellä mitäkin, saattavat olla synnytysvaurioita.-Teho-osastolla hoidetaan normaalit leikkauspotilaat joiden leikkaus on mennyt ongelmitta, sitä ihmettelin mutta sitten selvisi että osasto on perustettu juuri tällaisia potilaita varten ja sittemmmin sinne on otettu myös tehohoitoa vaativia potilaita. Hoitokonstit ovat vähäiset, yksikin tajuton mies liikenneonnettomuuden jälkeen on ollut siellä nelisen viikkoa, ainoana hoitona nenämahaletku johon omaiset laittavat maissipuuroa. Hän on nyt alkanut jopa puhua sanoja ja taitaa kohta olla kotiutuskunnossa, mitään porrastettuja hoitolaitoksiahan täällä ei ole. -Samoin synnyttäneiden osastolla oleva HIV-potilas, joka meni tajuttomaksi 2 viikkoa kotisynnytyksen jälkeen, on kummasti toipumassa ja alkaa saada HIV-lääkkeitä. Hänen vierellään on ehkä sisko joka hoitaa pientä vastasyntynyttä, pienelle on HIV-lääkitys aloitettu myös. -Tämä synnytyshomma näyttää täällä olevan naisten juttu. Synnytyksessä ei ole tukihenkilöitä, verhon takana näyttävät vaikertavan melkolailla yksin ilman kipulääkitystä, kovin pitkämielisiä ovat. Synnyttäneiden osastolla saattaa sitten olla kaksikin naispuolista sukulaista vauvaa hoitamassa ja äitiä ruokkimassa. Yksikin seuralainen istui lattialla sängyn vieressä niin hiljaa että meinasin tallata päälle. Osa potilaista joutuu makaamaan lattialla patjan päällä. Sektion jälkeen kipulääkkeenä on Panadol n. 3 päivää. Jokaisella on oma pesuvati johon oksennetaan, tyhjennetään pissakatetri ja jossa omat kankaat pestään ja pannaan pihalle kuivumaan.-Synnytyssalissa en pysty olemaan kun eivät seuraa sikiön sydänääniä vaikka siihen jonkunlaiset mahdollisuudet ovat olemassa. Ei ole myöskään imkuppimahdollisuutta. Supistuksia parantavaa oksitosiinia on nyt ilmaantunut ja sitä on jopa pari kertaa käytetty! Teen sektion kun paikallinen kollega sen määrää ja välillä mutisen itsekseni sektion aiheesta. Toisaalta toissayönä oli oikeasti kohdun repeämä synnyttäjällä jolla aiemmat synnytykset olivat olleet normaalit, tilanne mihin Suomessa törmää todella harvoin.-Leikkaustoiminta on asiallista, tosin metodit ovat samat kuin aloittaessani erikoistumisen 1984.
Sairaalassa on 2 yliopistossa kouluttautunutta lääkäriä, lastenlääkäri Dr Leena ja Budapestissa opiskellut ja muualla Unkarissa erikoistunut tansanialainen gynekologi.Sitten on 3 vuoden koulutuksella valmistuneita clinical assistentteja 4 kappaletta, heillä koko sairaalan etupäivystys harteillaan eikä päivystyksen jälkeistä vapaata. Parin vuoden kliinisen työn jälkeen he voivat lisäkouluttautua medical officereiksi ja tällaisia lääkäreitä täällä on muutama. Kaikki tekevät kaikkea ja osa officereista leikkaa monenlaista ja kouluttaa samalla nuorempaa. Muutama näistä kollegoista on hyvinkin osaavia. Palkkataso on matala. Sairaanhoitaja saa 200 000 shillikiä/kk = 100 euroa ja medical assistant vain vähän enemmän, n. 250 000, saman kuin opettajat. Palkat olivat taas 2 kuukautta myöhässä, sairaalan rahapula on jatkuva ja nyt valtio on luvannut jatkuvan rahallisen tuen mutta kun valtiollakaan ei ole rahaa niin hankalaa on. Semmoista.
Huomenna lähdetään Malawi-järvelle beach-elämää viettämään. Matkaa sinne on n. 250 km ja siihen mennee koko päivä busseilla. Siitä sitten seuraavassa kirjoitelmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti