24.11. torstaina, takana olevan viikon tapahtumia

Viime perjantaina oli saunailta Tansanian Ilembulan kylässä. Täällä on oikein hyvä, kotoiselta näyttävä autenttinen sauna missä on uudehko kiuas,  4 vuotta sitten vaihdettu. Olipa hyvät löylyt ja tosi mukavaa, pitkästä aikaa. Ruotsalaispojatkin opetettiin saunomaan.

Lauantaina oli rippijuhlat. Juhlittavia poikia oli 4, yksi heistä daktari Leenan oma Noel, poika joka on löydetty hylättynä vauvana ulkovessasta joulun aikaan 15 vuotta sitten, nimetty Noeliksi ja kiikutettu Ilembulan orpokotiin. Hänen kehityksensä varhaisvaiheet ovat olleet hitaat ja hankalat mutta nyt poika on mukava fiksu ja koulussa hyvin pärjäävä. Suomalaisjoukolla odottelimme juhlavaatteissa tilaisuuden alkua. Oli vauhdikas ja värikäs meininki. Pojat olivat kiiltävissä sinisissä paidoissa ja suorissa housuissa, järjestelyporukan nuoret neidot samanvärisissä sinisissä mekoissa. Musiikkia reilulla volyymillä, tanssahtelua vähän väliä, spiikkeri mikrofonin kanssa, monikerroksisen kakun jakoa palasiin ja arvovieraille tikun nenästä syöttämistä, lahjojen antamista tanssahdellen, monenlaista reipasta ilonpitoa. Väkeä oli paljon, kuin puoli kylällistä. Lopuksi syötiin juhla-ateria, buffetpöytä hyvin järjestettynä. Noelin kirkkokonfirmaatio oli ollut jo viikko aiemmin.

Työssä dramatiikkaa riittä. lapsia menetetään vaikka sektioita tehdään urakalla edelleen.  Nuori ensisynnyttäjä oli ajatellut synnyttää kotona, oli jo illalla alkanut ponnistaa. Kun lapsi ei syntynyt hän ei voinut yöllä lähteä sairaalaan pimeän? takia, tuli vasta aamulla. Lapsi syntyi tiukasti, oli hyväpulssinen mutta ei alkanut hengittää ja menehtyi. Lapsen menetys ei täällä näytä olevan niin suuri murhe kuin meillä. Kuulin että joskus äidit kokevat helpotuksena jos toinen kaksosista ei jää henkiin.

Luonnonlapsia riittää. Osastolla on maasainainen, aiemmin 6 lasta kotona menestyksekkäästi synnyttänyt. Hän ei tiedä omaa ikäänsäkään eikä viimeisiä kuukautisiaan joten vauvan laskettu aika on hämärän peitossa. Syntynee joskus. Toivottavasti normaalisti.

Olen nyt tämän loppuajan tiukemmasti töissä varsinkin kun reissukamu anestesiologi Mervi lähti jo kotosuomeen. Alussa tuntui ettei omaa työosaamistaan pysty lainkaan hyödyntämään täällä mutta plussan puolelle jää ainakin keskustelut kollegoiden kanssa, luultavasti opettavaiset puolin ja toisin. Lisäksi olen opettanut dr Mpumilwaa, paikallista gynekologia, ultraäänen käytössä, huono kone mutta näkee sillä jotain ja oppilas on innoissaan.

Yläkuvassa on Njassajärven itäranta auringonnousun aikaan, alakuvassa länsiranta auringonlaskun aikaan, aika ihanaa.