sunnuntai-iltana 6.11. viikonlopun juttuja

Vähän pidensimme viikonloppua ja lähdimme n. 300 km päähän Matema-beachille. Meno tapahtui 2 julkisella bussilla, jälkimmäinen bussikuskeista kuvitteli ajavansa rallia niin että ihan pelotti. Tie oli kyllä hyvässä kunnossa viimeistä 40 km lukuunottamatta. Matkaan meni koko päivä rallista huolimatta. Viimeiseen bussiin änkäytyi nuorehko mies jolla oli 3 isoa pahvilaatikkoa täynnä kanalintuja, 2 isoa kalkkunaa kainaloissa, 2 pulua narulla jaloistaan yhteen kiinnitettynä ja pieni pahvilaatikollinen keltaisia tipuja. Tiput karkasivat pitkin bussia ja niitä mies sitten poistuessaan mahallaan bussin lattialla maaten etsi ja tuskaili. Oli monenlaista muutakin kulkijaa mm. nainen lapsi kantoliinassa kainalossa tissi suussa rennosti imemässä eikä lapsi yhtään häiriintynyt bussiin noususta. Beach on Malawi- eli Njassa-järven pohjoispäässä, upea siisti pitkä hiekkaranta jonka itärannalla kohoavat Livingstone-vuoret ja länsiranta on matalaa, siellä on naapurimaa Malawi. Järvi on osa suurta hautavajoamaa, 600 km pitkä ja 75 km leveä, rannaton kuin meri mutta makeaa kirkasta vettä. Skistosoma-matoa uhmaten uitiin vaikka miten paljon n. 26 asteisessa vedessä. Matoa ei pitäisi olla, toivottavasti infektiolääkäri ei revi pelihousujaan kotiutumiseni jälkeen. Erityisesti auringonlaskun ja auringonnousun uinnit olivat nautinnollisia ja kuvauksellisia. Asuttiin 3 hengen majassa, vaatimaton mutta siisti, oma vessa ja suihku ja ihan rannalla. Kyseessä on Luterilainen keskus Matema-sairaalan vieressä, sieltä sai ihan kelpoisaa ruokaa mutta tupakointi ja alkoholi olivat ehdottoman kiellettyjä. Jo ensimmäisenä iltana tutustuimme ruotsalaiseen kirurgi-opettajapariskuntaan, oikein mukaviin ihmisiin ja kirurgi Erik esitteli meille myöhemmin pienen mutta ainakin synnytyspuolelta Ilembulaa toimivamman sairaalan. Erik oli 6 viikon rotarydoctor palvelussa mutta perhe oli 4 lapsineen ollut 80-luvulla mm Ilembulassa yhteensä 7 vuotta. Perheen nuorin lapsi oli myös syntynyt täällä. Hienoa sitoutumista ja mukavia muisteloita.-Seuraavana päivänä lähdimme reippaasti 3 tunnin luontopolkuretkelle kohteena vesiputous. Putousta ei löytynyt ja matkaan meni 5 tuntia, olin lopussa oikeasti nääntynyt ja pyörtymisen partaalla kun vettä oli ollut mukana aivan liian vähän. Tokenin vasta 1,5 litran tankkauksen jälkeen. -Läheisessä kylässä oli markkinat, paikallinen heimo on kuuluisa keramiikkatöistään, tosi hienoja ja symmetrisiä potteja vaikka kaikki tehdään käsin ilman dreijaa.-Naapuripöydässä ruokaili suomalainen vesiprojektissa työskentelevä mies ja hän tarjosi sunnuntaiksi kyydin Mbeyaan, puolimatkaan mistä oli tarkoitus jatkaa bussilla. Hieno tarjous kun muuten lähtöaika olisi ollut aamuviideltä. Noin 50 km ajettuamme keskellä eimitään erittäin pölisevällä tiellä auto alkoi keittää ja lisäysvedet valuivat tielle. Tiellä kulki vain harvoin ketään ja kaikki autot aina ihan täynnä. Lopulta tuli auto jossa oli jo valmiiksi 4 mustaa miestä mutta ottivat meidät kyytiin. Kun nojasin takapenkin selkänojaan alkoi takakontista kuulua sian röhkinä ja toisen sian huohotus. Autokin sammahti, akku loppui, ei päästy sika-autollakaan. 50 km sitten hinauksessa, hinausköysi katkesi ainakin kolmesti ja oli lopulta vain 2 metrin mittainen, pelotti siinäkin kyydissä. Loppumatka bussissa, kyllä tuntui ihanalta ja turvalliselta ja matkaa viihdytti luonnon ilotulitus, komea ukkonen, sadekausi on alkamassa. -Kotona Ilembulassa odotti mamojen tekemä lämmin ruoka vaikka ruoka-aika oli jo reilusti ohi, pestyt ja silitetyt pyykit ja suihku--onneksi ei ollut vesikatkoa, se olisi ollut jo liikaa.
Kamun kanssa ihmeteltiin miten pienistä asioista jaksaa täällä ilahtua, kuopiva kana poikasineen aiheuttaa hyvää mieltä ja viikonlopun tapahtumat tuntuvat niin paljolta.
Joskus luen Hesaria netistä ja otsikot tuntuvat joutavilta, Euroopan kriisiä, ikäviä tragedioita tai sitten ihan turhaa kohua. Täällä on niin niin vaatimatonta, ihmiset auttavat toisiaan ja tyytyvät elämäänsä ottaen vastaan elämän sellaisena kuin se tulee. On tietysti sairautta, onnettomuutta, pahuuttakin ja tietämättömyyttä sekä välinpitämättömyyttä erityisesti HIV ajatellen mutta koulutus, valistus ja paraneva terveydenhuolto siinä auttakoon. Rokotetta odotellen...