Viikonloppu Ruahan luonnonpuistossa

Taas hiukan pidennettiin viikonloppua ja lähdettiin porukalla Ruahan luonnonpuistoon. Sairaalan auto vei meidät Iringaan, Tansanian neljänneksi suurimpaan kaupunkiin. Meitä matkustajia oli 6, 2 enemmän kuin autoon olisi hyvin mahtunut. Iringassa hoideltiin pankkiasioita,shoppailtiin ja tutustuttiin Neema graft-nimiseen vammaisten suojatyöpajaan missä tehdään monenlaista käsityötä, kuurot hoitavat ravintolaa ja uutena toimintana on juuri avattu muutama yöpymispaikka.Hienoa toimintaa, englantilainen nuori nainen, jolla itsellä on vaikea synnynnäinen lonkkavika, on sen perustanut. Illalla mentiin intialaiseen ravintolaan syömään seuranamme suomalaisia täällä työskenteleviä nuoria aikuisia. Olipa mukavaa ravintolassa, Ilembulassa ei sellaisia hienouksia ole. Yö oli meluisa, hotelli oli kahden moskeijan välissä ja imaamin kutsu alkoi selvästi jo pimeän aikaan.
Aamulla sitten Ruahaan jonne matka kesti useamman tunnin, tie on huono ja auto keitteli, odotteluun meni aikaa. Täällä on sanonta 'haraka, haraka, haina baraka', jotain sinnepäin ja se tarkoittaa että kiireellä ei ole siunausta. Majoituimme Mwagusi Camp lodgelle, aivan luksuspaikkaan telttoihin missä oli hieno terassi, kylpyhuone, tyylikäs sisustus ja huippupalvelu. Paikka on jokivarressa, joki on nyt kuiva mutta sade on tulossa ja heti hiekkaisen joenpohjan alla on vettä minkä norsut pystyvät töppöjaloillaan kaivamaan esiin. Teimme kaikkiaan kolme useamman tunnin ajelua ja näimme paljon eläimiä. Huiput olivat 17 leijonaa, osa vielä pentuja, luultavasti yllä oleva kuva näkyy teillekin. Norsuja, kirahveja, impaloita, kuduja, moenlaisia lintuja, hippoja, krokotiilin...Toisenakin päivänä näimme 11 leijonaa, yksi naaras saalista vaanimassa, pahkasika oli kuitenkin leijonaa nopeampi. Lisäksi näimme yli 600 puhvelia laumassa ja impalan joka oli juuri synnyttänyt kun satuimme paikalle. Emo nuoli pienen vastasyntyneen ja söi jälkeiset ja 15 minuutin odottelun jälkeen poikanen nousi horjuville jaloilleen. Emo poikasineen piilottelee viikon verran ennenkuin palaa laumaan. -Illalliset oli katettu luontoon, öljylamput ja täysikuu valona, gourmetruokaa ja viiniä... Kotona Ilembulassa ruoka on syötävää mutta hyvin yksinkertaista ja usein samaa, kyllä nautimme luksussafarista. -Paluumatkalla auton rengas jouduttiin vaihtamaan 2 kertaa ja lisäksi valtatien varressa seisottiin melkein tunti ja odotettiin presidentin saattueen ohiajoa, nelisenkymmentä tosi kovaa ajavaa autoa suhahti ohi. -Täällä kaikki tuntuu olevan kaukana, matkoihin menee aina päivä suuntaansa, meni minne vaan.
Illalla ihmettelimme savun voimakasta hajua ja huomasimme että takapihamme oli palanut, ruohikko mustalla karrella ja muutama kaunis kukkiva puska ihan kuivana. Metalliaidan puisista poikkipuista osa oli vielä pienellä liekillä. No ajattelimme että ehkä se on poltettu tarkoituksella ja kävimme rauhassa nukkumaan, aamulla sitten selvisi että tuli oli levinnyt vahingossa ja ulkorakennuksessa kyti!  Se siitä hallitusta polttelusta.
Sairaalassa oli taas monenlaista vastassa maanantaiaamuna. Yöllä oli tehty 2 sektiota, molemmat liian myöhään. Lisäksi oli 2 ennenaikaista synnytystä ja molemmissa lapsi kuoli. Tänään käytettiin onnistuneesti oksitosiinia pysähtyneeseen synnytykseen ja Cytotec keskenmenon päättämiseen, olin oikein tyytyväinen näistä edistysaskeleista. Jos vielä joskus tulen tänne uudestaan työhön, osaan varustautua erilaisilla työvälineissä ja yritän saada hankittua toimivan ultraäänilaitteen, sikiön sydänäänten seurantalaitteita ja imukuppeja mukaan. Sitten voisi ajatella työn sujuvan turvallisemmin.

Olen nyt yli puolenvälin oleskelustani täällä. Tuntuu kuin puoli vuotta olisi kulunut, niin paljon kaikenlaista uutta ja erikoista on tapahtunut. Toisaalta elämä on verkkaista varsinkin illalla, ehtii lukea ja mietiskellä ja kirjoittaa blogia. Toivottavasti saan välitettyä edes osan näistä tunnelmista sinne pohjolaankin.